Facebook – stalkkauksen tyyssija

Facebook – enemmän hyvää kuin huonoa, vai toisin päin?
(Kuva: Birgerking/Foter.com/CC BY)

”Tykkää meistä Facebookissa!”, ”Laita mulle kaveripyyntö naamakirjassa”, ”Tiekkö mitä, Mika ja Anni on eronnu. Ai mistä tiedän? No Facessa luki, että Mika on sinkku” ja niin edelleen.

Maailman Facebook-keskeisyys kasvaa pelottavan kovaa vauhtia. Koko elämä on Facebookissa. Ystäviin pidetään yhteyttä naamakirjan avulla, ja sovitaan tapaamisia erinäisten ryhmien ja tapahtumakutsujen avulla, se on hyvä, mutta samalla Facebook tarjoaa täydelliset kyyläämismahdollisuudet tiedonnälkäisille puolitutuille, ja koukuttaa ihmiset riippuvaisiksi sosiaalisesta mediasta. Nykyarkeen kuulu se, että kaikki jaetaan omalle Facebook seinälle. Aikajanalta löytyy niin känniörvellykset (loistavaa materiaalia työnantajalle) kuin aamupalatkin, eikä omaa yksityisyyttä tule enää ajateltua – yksityisyydettömyys kun on nykyään arkea, kiitos rakkaan naamakirjamme.

Ihmiset haalivat tutun tuttujen kaverit, serkut ja kummin kaimat kavereikseen Facebookissa. Fb-ystäviä saattaa olla satoja, joista puoliakaan ei todellisuudessa edes tunneta. Silti kaikki oman elämän yksityiset asiat on vain yksinkertaisesti jaettava näiden kaikkien ”ystävien” nähtäville, ja usein vielä heidänkin ystäviensä saataville. Hetkeäkään ei voi olla näpräämättä puhelintaan, Facebookissa kun tapahtuu kaiken aikaa jotakin mielenkiintoista. Ystävien kanssa on pakko chattailla, vaikka vieressäsi istuisi kanssasi kahvitteleva kaveri.

2010-luvun maailmassa olet luonnonoikku, jos sinulla ei ole Facebook-tiliä. Olet maailmasta eristäytynyt erakko, vailla sosiaalista verkostoa ja ystäviä. Ja vain sen takia, ettet tahdo, että sekopäiset exäsi, ja tutun tutut seuraavat elämääsi kuin avointa kirjaa – tai pikemminkin kirjastoa. Sitäkö me oikeasti haluamme?

Kun lähtee kaverin kanssa kahville, tai katsoo puolisonsa kanssa elokuvaa, sen puhelimen voi oikeasti laittaa hetkeksi pois – ihan oikeasti, se on mahdollista. Jotta säilyttäisimme kauan vallinneet yleiset hyvät käytöstavat toisiamme kohtaan, olisi hyvä välillä keskittyä niihin ihmisiin, jotka sillä hetkellä ovat siinä vieressä, eivätkä jossakin kaukana kyberavaruudessa.

Heidi Aaltonen